Mäntykangas-majoitusta, soppatykkejä, väkivaltaleikkejä, leveitä hymyjä, sinisiä huiveja, hyttysiä, aikaisia herätyksiä, eksymisiä, kokouksia, hervotonta naurua, sukeltelua, romansseja, ulkomaanmatkailua, leivonpää-solmuja, pillinaruja, vihreitä baretteja, kylmiä öitä, karkkeja, mannerheim-solkia, aurinkoisia leiriaamuja, sekasaunoja, spidermaneja, köysiratoja, hukkuneita kenkäpareja, sadevaatteita, lipunnostoja, mustia kumisaappaita, kuivatustelttoja, sammalvuoteita, vuotavia laavuja, iltanuotioita, rastimiehiä, yhteislauluja, kovaäänisiä huutoja, ikimuistoisia riihityksiä, hölmöjä sketsejä, pintahaavoja, ponileikkejä, koti-ikäviä, jättitrampoliineja, ruokajonoja, vessan siivousta, yösuunnistusta, tyhjenneitä paristoja, salaa kopioituja karttoja, valokuvia, haasteellisia pestejä, EA:ta, rätiseviä "voffeleita", kurasia housuja, hulluutta sopivassa määrin, pipoja kesällä, kirejä, hätäsiä aamupaloja, täydellisiä katastrofeja, Nuuksiota päästä päähän, jatkuvaa sadetta, ihastumisia, uusia kavereita, tappiliitoksia, koordinaatteja, huoltoa, leiritoimikuntia, kisoja ja osaamista.

Lyhyesti ja ytimekkäästi, miksi partio on maailman paras harrastus?
- Koska se on kaikkea mahdollista yhtä aikaa.

Aloitin kesän lopulla 12. vuoteni partiossa. Oon ollu aina samassa pikkuisessa lippukunnassa, silti kasvot ovat vaihtuneet ympärillä. Alussa oli paraskaveri, oma lauma (myöhemmin vartio) ja omat johtajat. Nykyään on Kaisa Kaislakahlaajista, Pekka Pilventuntijoista, Taru Tarmokkaista, Liisa Laivapartiosta ja Ville Vikkelistä jne. Pienet piirit oman ryhmän sisällä ovat vaihtuneet isompiin kuvioihin alue- tai jopa piiritasolla. Silti partio on samaa. Itsensä ylittämistä ja onnistumista, toisinaan kantapään kautta.

Haasteellisuus on parasta partiossa. Jokainen päättää itse, kuinka suurta tai pientä pestiä hoitaa. Ottaako leirillä huoltopäällikön homman vai leirivartion johtamisen kontolleen. Kaikille löytyy jotakin. Haasteet eivät lopu koskaan. Aina on jotakin vielä isompaa, parempaa ja vaikeampaa. Itse olen hoitanut VJ:n tehtäviä kuusi vuotta, toiminut vartio-osaston johtajana puolitoista vuotta, ollut kesäleirillä ohjelmalaaksossa perusduunarina, ollut savunjohtajana ja nyt otin vastaan jälleen uuden haasteellisemman partiopestin - vaeltajaleirin EA-päällikön paikan. Aste asteelta tajuaa osaavansa hoitaa vaikeampia juttuja. Yksi partioihanteista ei turhaan kuulu: "Kehittää itseään ihmisenä!"

"Siks et ne on partiolaisia.
Jos niille antaa metrin ratakiskoa,
ja ne ei väännä sitä solmuun,
niin ne hukkaa sen."

Se partion ainutlaatuisuudesta. Vaeltajaleirillä nähdään!