Heräsin aamulla kattoon naputtavaan sateeseen. Kuuntelin pimeässä kuinka pisarat putoilivat raskaina tiilikatolle. Kuvittelin, miltä tuntuisi maata peltikattoisessa talossa. Tuulenpuuska soitti soolon rummutuksen väliin. Minulla oli vapaapäivä.

Kaivoin kaapin kätköistä tennarit ja gore-takkini. Nappasin pöydältä fillarin avaimet ja jätin hämärän ja tyhjän talon selkäni taa. Nuuksio oli hyvin kaunis. Lehdet punersivat kaikissa syksyn sävyissä, jatkuva sade teki ilmasta raikasta hengittää ja fillarin ketjujen hiljainen suhina sai adrenaliinini surraamaan. Annoin palaa! Poljin ylämäissä hien pintaan ja annoin alamäissä syyssateen viilentää kasvojani. Tuntui kuin olisin ollut yksin keskellä pyhää aarnimetsää.

Tennarit ja tukka läpimärkänä palasin kotiin. Otin kuuman suihkun ja torkut. Pitkästä aikaa vapaapäiväni oli onnistunut.